4/04/2016

DAYDREAMING

Oon tässä viimesen puolen vuoden aikana mietiskellyt tosi paljon kesän jälkeistä aikaa. Vielä puoli vuotta sitten koulun loppuminen tuntui niin kaukaiselta ajatukselta, etten uhrannut jatko-opintojen tai muittenkaan vaihtoehtojen suunnitteluun niin hirveen paljoa ajatuksia. On vaan tuntunut ettei lukio lopu koskaan. Nyt on kuitenkin tosi vapautunut, mutta silti vähän ahdistunut fiilis siitä, miltä mun syksy tulee näyttämään.
kollaasi2
Niinkuin moni teistä varmaan tietääkin, päätin lukion toisena vuonna hidastaa koulunkäyntiä, ja suorittaa lukion neljässä vuodessa. Ala- ja yläaste oli mulle helppoja, sain hyviä numeroita tosi vähäisellä lukemisella ja koulupäivät meni nopeasti. Lukioon menin siis aika samalla asenteella. Ajattelin että miks en voisi jatkaa samaan malliin, kun kaikki edelliset kouluvuodet oli sujunut sillä tavalla hyvin? No, ihan niin hyvin se ei sit mennytkään, ja ajattelin tosi kauan että jos en heti osaa, en voi oppiakaan. Ensimmäinen vuosi meni kuitenkin ihan ookoosti ja olin innoissani siitä paljon vapaammasta opiskelusta, mitä yläaste oli. Ennen ekan vuoden loppumista sairastelin, ja multa jäi suorittamatta loppuun osa kursseista, jotka jäi odottamaan syksylle. Olin sen kesän tosi huonossa kunnossa ja voimat aika lopussa vastaanottamaan toinen rankka vuosi lukiossa. Olin tosi uupunut koko toisen vuoden ja muistan niin hyvin, miten melkeen joka päivä koulun jälkeen kaaduin sohvalle ja nukuin illat. Itkin jo ajatuksesta ottaa koulukirjat esiin ja alkaa lukemaan. Tulin lopulta siihen tulokseen, että ainut mahdollinen ratkaisu oli ottaa vähän hengähdystaukoa ja venyttää opintoja. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli just se mitä tarvitsin, en tiedä millä voimilla olisin saanut suoritettua koulun kolmessa vuodessa loppuun. Nyt neljä vuotta myöhemmin, 76 kurssia suoritettuna ja ylioppilaskirjoitukset tehtynä oon todella helpottunut että se on viimein (haha toivottavasti) ohi!
kollaasi3Mun haaveammatti on jo pienestä pitäen ollut hammaslääkäri. Kun oon miettinyt muita aloja ja ammattivaihtoehtoja, tuntuu just hammaslääkäri tai joku muu vastaava vaan eniten omanlaiselta. Oon aika pikkutarkka ja tykkään näprätä kaikkea, joten silläkin lailla työ voisi olla sellanen mistä tykkään! Oon innoissani siitä, että vihdoin oon siinä elämäntilanteessa, että saan vapaasti valita juuri sen alan mikä kiinnostaa ja suorittaa juuri niitä opintoja, jota itseä huvittaa opiskella. Myös ensimmäiseen omaan kotiin muuttaminen tuntuu jännittävältä, mut voi kuinka odotan sitä että saa itse sisustaa ja päättää miltä missäkin nurkassa näyttää!
5435-tileToisaalta taas tuntuu siltä, että tällä hetkellä haluaisin tehdä jotain aivan muuta kuin opiskelua. Näin 13 vuoden koulunpenkillä istumisen jälkeen haluaisin oppia muualta kun kirjoista. Matkustelu on aina, ihan niin pienestä asti kun muistan, ollut mulle tosi lähellä sydäntä. Rakastan kaiken uuden näkemistä ja kokemista. Janoan tällä hetkellä niin paljon ulkomaille lähtemistä, ja kun mulla tällä hetkellä olisi siihen tilaisuus, tuntuu jollain tapaa hukkaan heittämiseltä jättää se käyttämättä. Toisaalta pelottaa, että jos nyt en tee sitä, niin tuunko enää sit koskaan saamaan samaa mahdollisuutta. Jos nimittäin lähden nyt suoraa opiskelemaan, niin tuun ehkä aika nopeasti asettumaan aloilleni ja silloin on jo vaikeampaa ottaa ja lähteä. Mulla on viikon päästä yhdet pääsykokeet, ja lukeminen on kyllä jäänyt ihan minimiin. Sekin kertoo jo osan siitä, etten ehkä halua jatkaa opiskelua tällä hetkellä niin palavasti... Tai ainakaan mulla ei oo siihen juuri nyt täyttä motivaatiota, ja tarvitsisin ehkä hetken hengähdystaukoa.
kollaasi4
Tällä kertaa vähän laajemmin mun mietiskelyitä tulevaisuudesta! On tuntunut vähän vaikeelta kirjottaa tänne mitään syvällisempiä tekstejä, mutta äsken mulle tuli kunnon kirjoitusflow päälle ja sain purettua ajatuksia ihan tännekin asti!

kuvat we heart it.

8 kommenttia:

  1. Täältä ainakin lämpimät suositukset matkustamiselle, ei sinne koulun penkille kannata mennä jos ei oikeasti ole halua/intoa opiskella. Itsekin pähkäilin samojen ajatusten kanssa vuosi sitten ja päätin lähteä aupairiksi, ei oo kaduttanut yhtään! Vuosi kuitenkin menee nopeasti ja siellä ne koulut sitten odottaa, maailmalle voisin kuvitella olevan vaikeampaa lähteä sitten myöhemmin ihan vain matkustelemaan, vaihto on sitten eri juttu :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että kiitos kommentistasi! Ihan tottahan se on, koulu kyllä odottaa :-) Katsoin sun blogia ja niin ihanalta näyttää, itsekin haaveilen Australiasta!

      Poista
  2. Anonyymi5.4.16

    Samaa mieltä edellisen kanssa; koulut on ja pysyy, mutta mitä pidempään odotat, sitä korkeammaksi lähtemisen kynnys kasvaa. Maailmalle vaan, rohkeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mieltä mäkin oon. :-) Kaukokaipuu vaan kasvaa päivä päivältä, toivotaan että joku päivä pystyisin lähtemään!

      Poista
  3. Voin samaistuu tähän tekstii niin hyvin! Hain kouluu mut silti mä en haluu sinne, en oo lukenu enkä myöskää aatellu lukea koska mä en vaa yksinkertasesti haluu kouluu. Kyllä me molemmat sinne kouluu voijaa ens keväänä vasta hakee, jos sit vaikka ois enemmän intoo lähtee välivuoden jälkee opiskelemaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin totta! onhan välivuosikin monella tapaa tosi antoisa, ja on tärkeää tehdä just niin kuin itsestä tuntuu. :-)

      Poista
  4. Au pairi Saksasta liputtaa välivuoden ja matkustelun puolesta! Mulle se on tehnyt ainakin tosi hyvää ja opiskelumotivaatiokin on nyt löytynyt ihan uudella tavalla. Suosittelen jos vähänkään tekee mieli maailmalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! Pieni breikki opiskelusta vois tehdä mullekin hyvää... Täytyy nyt ruveta miettimään ulkomaille lähtöä ihan tosissaan :-)

      Poista